On vähän jäänyt tämä kirjoittelu viimeaikoina. Unohdin ensinnäkin blogin käyttäjätunnukset ja niitä metsästäessä vietin oman aikani, kun en edes muistanut mitä sähköpostia olen blogille käyttänyt. No, selvisipä onneksi sekin lopulta.

Kesän aikana on tapahtunut paljon kaikenlaista. Ollaan pidetty parisen viikkoa täyttä taukoa kun taas toiset pari viikkoa ollaan saatettu kiertää kilpailuista toiseen eri koirien kanssa. Osa koirista ovat yhä "kesälomalla", tuntuvat olevan sen tarpeessa. Viime kuukausien mittaan olemme kokeneet niin paljon kaikkea, etten voi edes sanoin kuvailla. Uusia valioita on syntynyt lajissa kuin lajissa, viimeisimmät lienevät tulleen haulta ja jäljeltä. Käsitelläänpä kaikken ikävimmät ja valitettavasti myös tuoreimmat uutiset ensin.



BH RH-F B RH-FL A Tk3 vPoK1 Jk3 SchH3 vFIN KVA & TVA vAVA vPVA vKTV vjMV-11 vjNLW-11 vjCANW-12 vESTW-12 vEST & vFIN & vGER & vISL & vLT & vLUX & vSWE & vUSA MVA
Yawn Blackspotted Stickleback, "Smith" on poistunut keskuudestamme. Kennelimme ensimmäinen ja ainakin toistaiseksi myös viimeinen malinois, joka saapui meille jo juniori-ikäisenä.
Smith jätti jälkeensä Lycheen B-pentueellisen jälkeläisiä, joiden menoa on ollut ilo seurata jo tähän mennessä. Smith tutustutti minut perusteellisesti malinoisien kanssa työskentelemiseen ja on se kai itsellekin myönnettävä, että malikka vetää pidemmän tikun pitkäkarvaisemmista serkkuroduistaan. Kiitos kaikesta, Smith, lepää rauhassa. ♥

Muutoin kennelistä poistuivat viime päivien aikana meidän kolmen tolleritytön lauma. Fazia, Unia ja Aesha muuttivat pienimuotoista tolleri- ja corgikasvatusta aloittelevan kennel Flitwickin asukkaiksi.

Uusia tulokkaitakin meiltä löytyy!



Oddfrid's Caught In Action, "One" on yksi niitä koiria, joiden tuloa kenneliin en ollut suunnitellut laisinkaan. Minun oli tarkoitus mennä katsomaan jalostusurosta Oddfrid's kennelin aikuisista koirista tulevaisuutta ajatellen, kun he samalla reissulla kertoivatkin heillä olevasta nahkapentueesta. He kysyivät antaisinko oman mielipiteeni pennuista joten myönnyin ja kolme pentua esiteltiin minulle yksi kerrallaan viisiviikkoisina. Kaikki olivat tuolloin varattuja, mutta muutama viikko myöhemmin kennelin kasvattaja soitti minulle, että lupaavimpana pitämääni urospentua ei koskaan haettu eikä sen varaajasta kuulunut enää mitään, joten pentu olisi vielä vapaa. Tartuin intuitiooni ja lähdin hakemaan pennun kotiin.



Wolfgang von Astfeld, "Javi" on jo jonkin aikaa haaveilemani Saksan tuonti. Herran saamisessa Suomeen meinasi tulla ongelmia, kun kasvattaja olisikin halunnut luovutusiän tultua pitää uroksen itsellään, mutta pysyi (onneksi) sopimuksessa ja saatiin Javi kotiin. Ymmärrän hyvin miksi kasvattaja olisi sen halunnut pitää, Javi on osoittautunut melkoiseksi herrasmieheksi.
Javin suku on hyvin pitkää saksalaista linjaa, jonka toivon olevan hyödyksi tulevaisuudessa Shaghasin linjoissa. Jos olen tyytyväinen kasvatuksen tuloksiin saatan hakea myöhemminkin Saksasta tuontikoiria kenneliin.



BH Vk2 Tk1 vAVA vPVA vKTV-S
Praise And Recognition of Bang Bang, "Reia" kotiutui meille aikuisiällä toisesta kennelistä. Yhteiselo onkin lähtenyt sujumaan jo vallan mainiosti, Reia oppi nopeasti kotikentällämme agilityn perusteet ja se viimeisteli valiotittelinsä lajista hyvin lyhyessä ajassa kanssani. Koiratanssivalio se oli jo tullessaan, muiden lajien kanssa ollaan jatkettu treenaamista ja toisiimme totuttelua. Reia toimii yllättävän varmasti myös omien lampaidemme kanssa. Se muistuttaa olemukseltaan minua jo edesmenneestä koirastani Yatvasta, ja vaikkei näyttely-ura avautunut yhtä mallikkaasti, saas nähdä jättääkö Reia yhtä vahvan panoksen jalostuslinjoissa kuin Yatva aikoinaan.



BH Tk1
Na Vaya Mi Roja, "Sinko" - tässä sitä sitten ollaan. Minä, joka vannoin etten ota enää yhtäkään bordercollieta Judyn jälkeen Shaghasiin. Pitkäaikaisin bordercolliehaaveeni kuitenkin toteutui ja saimme kenneliin täysin työlinjaisen bordercollien työlinjoihin keskittyneestä kennelistä. Sinkon lempinimi on sille kyllä täysin nappiosuma, ja vaikka vauhdikkaita koiria on ennen tätä Shaghasissa ollut useampiakin, Sinkon kanssa toimiminen ja sen työstäminen on vienyt ideani koirankoulutuksesta aivan uusiin ulottuvuuksiin. Kovinkaan lupaavasti emme ole kisauraamme vielä aloittaneet, mutta jahka tästä totumme työskentelyyn toisemme kanssa niin ehkä niitä tuloksiakin alkaa sieltä tippumaan ajan kanssa. ;)

Mutta sellaisia uusia karvaturreja meillä on kennelissä tällä erää. Vielä yksi tricolor-värinen nahkauros olisi tuloillaan parin viikon päästä, varasin eräästä nahkoja kasvattavasta kennelistä viisipäisestä pentueesta ainoan trikkiuroksen. Trikkejä tuntuu Shaghasissa olevan valtaosa, mutta värinä se on ehdottomasti kaikista helpoin yhdistelmiä suunnitellessa joten suosin erityisesti trikkiuroksia.

Judylle on suunnitteilla pentuja Merlen kanssa, joskaan ei Shaghasin nimiin vaan kennel Lowryderiin. Judy tullaan astuttamaan hyvin pian, joten aikataulullisesti pentue ei ole enää hirveän kaukana.
Sen sijaan Shaghasin ensimmäiset poikkeukset tekevät tuloaan. Vaikka niin vannoin, ettei Shaghasiin tule muita kuin nahkapentueita, oli pakko antaa periksi, kun halusin pennuttaa kyseisen nartun täysin itse. Huuru on astutettu viimein Fanylla, ja ainakin toistaiseksi olen urosvalintaani tyytyväinen. Fany on vanha ja charmikas herra, jonka kanssa ei kuitenkaan ole kilpailtu kummemmin vaikka se kisakentillekin olisi nuoruudessaan varmasti sopinut.

Tällaista tällä erää, ainakin nyt loppui ajatus kesken siitä mitä olisi pitänyt vielä kertoa. Tulen palaamaan myöhemmin aiheeseen ainakin Huurun pentujen kohdalla. :)

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

Tätä päivää olen odottanut varmasti kuin kuuta nousevaa! Valjakkokisoja järjestetään niin harvoin otettuna huomioon etteivät Dustyn suoritukset ole kisoissa koskaan aina yhtä hyviä kuin treeneissä, joten kokemukset kisoista olisivat tarpeen useamminkin kuin olemme päässeet kokemaan. Dusty on kilpaillut usein valjakossa joko yksin tai kahden koiran valjakossa erään toisen kennelin nartun, Virvan, kanssa ja ainoastaan kerran elämässään juossut kolmen koiran valjakossa ihan hyvin tuloksin.

Puolentoista vuoden aikana olemme ehtineet käymään läpi kisan jos toisenkin.. Virvalla on ranking-pisteitä yhdistyksen mukaan huimasti reilu sata vain juoksemalla Dustyn parina, mutta siltä puuttuu vielä valionarvoon oikeuttava tulos, joka Dustyltä löytyy.

Dusty saavutti valjakko-valionarvon!!

Olen ihan onnesta mykkä, ensimmäinen oma valjakkovalioni. Dusty on nyt saavuttanut aivan kaiken ja vähän enemmänkin kuin mitä olisin koskaan uskaltanut toivoa. Vannotin itselleni, että sen on oltava valjakkovalio ennen kuin lupaan sitä jalostukseen, joten sen aika olisi kai tullut. Kovin paljoa saavutettavaa Dustyllä ei enää kisakentillä ole ellemme tähtää sen kanssa pelastukseen tai maastoesteille (en oikein usko että ryhtyisimme siihen leikkiin sen enempää kuin mitä meillä tuloksia kyseisistä lajeista jo on). En tosin yhtään tiedä kelle nartulle Dustyä uskaltaisin antaa, olen tehnyt sen kanssa aivan mielettömästi töitä eikä taipaleemme ole ollut lainkaan helppo, joten en haluaisi antaa sitä ihan mille vaan nartulle. Yleensä en perusta tittelirivistöistä nii paljoa, mutta haluan että narttuunkin on panostettu jonkun verran otettuna huomioon suuri työnsarkani Dustyn kanssa.

Olen toki miettinyt vaihtoehtoa, että lainaisin Virvaa jalostukseen ja astuttaisin sen Dustyllä.. Virva ei ole kisannut ihan yhtä paljoa muissa lajeissa, mutta sen tulokset valjakkopuolella puhuvat puolestaan. Jos se onnistuisi valioitumaan vielä tokosta (yhden EVL1 -tuloksen päässä) sekä valjakosta (yhden REKÄ-JOH1 -tuloksen päässä) se saattaisi soveltua ihan hyvin pentueen emäksi. En ole kuitenkaan ollut niin paljoa huskypiireissä viimeisen parin vuoden sisään etten tiedä kuinka yleinen Virvan suku nykyään on. Aikaisemmin se tuntui olevan lähes ongelma, sillä Virvan isä Kuutamon Virdis tuntui löytyvän vähän joka suvusta.

Tietty jos jollakulla tämän tekstin lukeneella on ehdotuksia, niitä otetaan mielihyvin vastaan, tai edes kommentteja Virvan käyttöön. Olen asian kanssa vähän pulassa. :D

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

Fazia on edennyt jälleen kisaurallaan saavuttaen uuden valionarvon tottelevaisuuden parista. Käyttökoiraksi tytön hankin ja käyttökoirana e on osoittanut olevansa varsinaisen haka. Seuraavana tavoittelemaan käyttövaliota palveluskoiralajeista ja alamme todennäköisesti treenaamaan huumetunnistusta poliisikoiratyönä.

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

Aesha on laumamme uusi tulokas. En ehkä suunnitellut kolmannen tollerin hankkimista laumaan aivan näin nopealla aikavälillä, mutten voinut vastustaa tämän pentueen vanhempia. Aesha on sijoitusnarttu kahden muun tollerini tapaan joten se tulee saamaan myöskin pentuja tulevaisuudessa, Ternen kennelnimen alle.

Nyt keskitymme Aeshan kanssa uusien asioiden opiskeluun, jotta pääsemme sen kanssa kisakentille. Tyttö on selkeästi valikoiva kavereidensa suhteen sillä puikkonokat eivät tunnu kiinnostavan, vaan se kiusaa mieluiten itsensälaisia eli Faziaa ja Uniaa. Toivottavasti vanhemmilla tollerineideillä kestävät hermot kakaran kanssa. :)

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

Vastahan minä pääsin sanomasta viime blogipäivityksessä, että Unia on huomattavasti parempi vauhtilajeissa ja että sillä on toistaiseksi vain yksi valiotitteli, mutta nyt voin iloksenne ilmoittaa niitä olevan kaksi. Unia teki muutaman aivan loistavan agilitystartin ja onnistui keräämään itselleen viimeiset kaksi vaadittavaa suoritusta valionarvoon. Kyllä oli taas hymyssä pitelemistä, kun viimeisimmän agilitystartin loppusuoralla tiesin Unian tekevän siitä siistin nollaradan. Aivan mahtava agitolleri!

Kalgas siirtyi agilityssä myöskin MAXI kakkosiin, tällä hetkellä meillä ei ole siis yhtään kisaavaa ykkösen koiraa - vaan kuinkahan pian tätäkin kestää? ;)

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

Becca on jatkanut mainiosti aloittamaansa kilpailu-uraa laajentamalla menestystään myöskin agilityn ulkopuolelle. Se oppii erittäin nopeasti uusia asioita ja kykenee suorittamaan lajien alimmat luokat kohtuu matalin ykköstulos-pistein, sillä totta puhuen Becca ei oikeasti ole aivan täysin kisavalmis vaikka kisoihin menemmekin. Uskon sen tulostahdin hiipuvan tulevaisuudessa, kun hiomattomuus nousee "ongelmaksi" ja ottaa kilpailusuorituksistamme pisteitä pois ylemmissä luokissa. En ole kuitenkaan huolissani tästä, se vaatii vain useampia treenikertoja saadaksemme kaikki liikkeet oikeasti kilpailukuntoon.
Becca on onnistunut suorittamaan useamman lajin soveltuvuusluokan hyväksytysti. Vesipelastuksen SOVE, palveluslajien PAKK ja pelastuksen PESO läpäistiin käytännössä ensiyrittämällä, joten Beccan ensimmäiset tittelit nimen edessä ovat BH RH-E. Noiden suorituksien lisäksi Becca ja Kalgas suoriutuivat paimennuksen perusradasta.

Laumassamme on myös uusia valioita kahdesta eri lajista.

Unia, joka ei ole osoittautunut kovinkaan moniosaajaksi ainakaan toistaiseksi, vaan oppii hyvin hitaasti, innostui täysin koiratanssista ottaessani sen pentuna vain mukaan treeneihin. Alettiin tuolloin treenaamaan muutamia yksinkertaisia koiratanssikuvioita, ja nyt olemme tässä. Unia valioitui freestylestä koiratanssivalioksi eivätkä siltä tunnu loppuvan temput kesken. Unia on selvästi parempi vauhtilajeissa (koiratanssin lisäksi agility) kuin aikaa ottavissa tarkkuuslajeissa. vKTV-F on toistaiseksi kuitenkin tytön ainoa valiotitteli.
Unian paikan freestylekilpailuissa tulee todennäköisesti korvaamaan Thena, vaikka olemmekin Thenan kanssa pohjustaneet koiratanssi-treenaamistamme enemmän heelwork-pohjaisesti. En ole vielä ilmoittanut Thenaa koiratanssikilpailuihin, mutta ilmoitan sen heti seuraavan mahdollisuuden ilmestyessä. Thena suoritti vastikään myöskin poliisikoirien yleiskokeen soveltuvuusluokan, joten päästään kokeilemaan sen kanssa useampaa eri lajia tosimielessä.

Combo on jatkanut tasaisen varmoja suorituksia paimenkokeissa, vaikka ei ole niihin kovin usein päässytkään. Eilisissä kisoissa se teki todella hyvän suorituksen lampailla A3-luokassa ja valioitui tätä myöten paimennusvalioksi. Combon kanssa seuraavaksi meidän täytyy keskittyä tokon hiomiseen, jotta saataisiin EVL-luokasta viimein ykköstuloksia ja sitä kautta myöskin palveluksen tottis-osuudesta. Kummankaan lajin korkeimmasta luokasta Combolla ei ole vielä ykköstulosta.

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

Vasta vastikään kävin Safwahin kasvattajatädin kanssa keskustelua siitä, miten ratajuoksukisoja on nykyään niin paljon harvemmin, että voi mennä hetken aikaa saada vaadittavat hyväksytyt kolme lisenssitulosta ratakilpailuista. Aikaisemmin salukeja omistaneena haikailin saman ongelman olleen aikaisemminkin ratakisojen suhteen, mutta päätin silti lähteä yrittämään Sawfahin kanssa, ratalinjaista salukia kun olin käytännössä lähtenyt hakemaankin. Viimeisimmästä ratasalukistani on aikaa, joten etenkin ensimmäinen koejuoksu oli kovan jännityksen paikka.
Safwahilla on nyt kolme koejuoksua takana ja hihnan päässä erittäin jännittynyt, mutta tyytyväinen omistaja. Kolme hyväksyttyä koejuoksua. Juuri tällaista salukia toivoin - jätkän kaikki ajat ovat kohtuu nopeita, koejuoksujen ihanneajan alittavia. Se on syntynyt juoksemaan.

Vääränrotuisilla on muutenkin mennyt yllättävän hyvin. Sekä saksanpaimen Thena että bordercollie Judy ovat saaneet onnistumisia juoksuratojen sijaan agilityradoilla. Ihan nollavoittoihin asti ei olla viimeisillä maxi3-radoilla ylletty, mutta niitä ei olla kaivattukaan. Judy on omasta mielestäni tehnyt parempiakin suorituksia agilityssä kuin mitä viimeisimmissä kisoissamme, kun taas Thenan suorituksista en ole niin varma - se on tehnyt käsissäni tasaisen varmoja suorituksia, mutta tuntuu että se pystyisi parempaankin erityisesti nopeuden suhteen. Judy on taas todella helppo ohjattava, samoin kuin nopea, mutta sen ongelmat koostuvat ylikuumenemisesta sekä kontakteista, jotka ollaan yritetty pitää juoksukontakteina. A-esteeltä tullaan silti alas aika usein roiskien.
Tytöt pääsevät kuitenkin ansaitulle eläkkeelle agilitykisoista ja siirrymme jatkamaan niiden kanssa agilityä pelkästään treeniolosuhteissa virikkeistämisen ilosta. Thena ja Judy saavuttivat vastikään molemmat vAVA-tittelin ja toimivat vahvasti kirittäjinä muillekin samaa titteliä tavoitteleville koirilleni. :)

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin